Pikkusisko

Miksi me haluttiin tietää vauvan sukupuoli? Ideaalisti me ei oltaisi sitä haluttu tietää. Tosiasiallisesti olemme niin uteliaita että emme voineet odottaa synnytyssaliin asti. Ja ei sillä ei ole meille yhtään mitään merkitystä. Käytännön tasolla asia vaikuttaa lähinnä siihen säästetäänkö me O:n mekkoja tai V:n pukuja, muutenhan monet vaatteen sopivat hyvin kummallekin. Voitte kuitenkin kuvitella kuinka paljon 4-vuotias halusi tietää onko tulija pikkuveli vai pikkusisko. 4-vuotias osaa kyllä hyvin tarkentaa ettei sillä ole väliä eikä sitä voi edes täysin tietää ennen kuin lapsi osaa itse sen kertoa. Yleensä pojilla on pippeli ja tytöillä pimppi mutta ei aina ole. Sukupuolenmoninaisuus kiinnostaa selvästi kovasti. Myös se mistä lapset tulevat on alkanut kiinnostaa. Esimerkiksi miten eri pituiset ihmiset voivat pusia. Se oli minusta ihana kysymys. Olemme kuitenkin tulleet tulokseen että odotamme vauvan olevan tyttö sillä muusta emme voi vielä tietää. Muutamme käsitystä jos se ei olekaan totuus. Ja joskus lääkärit erehtyvät ja joskus sukupuoli ei ole ylipäänsä varmaa mutta sen näkee sitten.

Ja meillä kun ei ole ollenkaan naisten ja miesten töitä eikä joukkueita voida jakaa pojat vastaan tytöt, vielä vähemmän nyt pikkusiskon myötä. Yleensä me siivotaan aina koko porukalla, se on itseasiassa aika kivaa yhteistä tekemistä kun antaa lapsille rätit. Imurin tuuletin on myös parasta ikinä. Pihalla lapset kastelevat paljon kasveja. Molemmilla on oma pieni kastelukannu. Nurmikkoa leikataan vuorotellen tai sitten homman hoitaa naapuri 🙂 Auton huolto hoituu maksamalla siitä vaan muille. Siitä tulikin mieleen että suurperheellistymisemme ainoa este oli ettei viisihenkinen perhe mahdu enää tavalliseen autoon kun turvaistuimia tarvitaan kolme. Hankimme auton vasta ennen toista lastamme. Kolmen kanssa auto kuitenkin helpottaa elämää kun mummola sijaitsee toisella puolella Suomea. Meidän hyvin palvellut farkkumme vaihtui 7-paikkaiseen Nissaniin. Nyt on tilaa reissata mummolaan koko katraan kanssa.

Me odotamme jo kovasti sinua pikkusisko! Lapset saivat etsiä pihalta vinkkejä siihen kasvaako Essi-äidin vatsassa pikkuveli vai pikkusisko. Aarteenetsintä oli hurjan hauskaa ja jännittävää ja lapset kävelivät useasti mekon alta huomaamatta sitä. Lopulta hämmennys olis suuri kun esikoinen tajusi että tulija olisi oletettavasti pikkusisko. Teimme vauvan kunniaksi kakun ja juhlimme erityisesti tulevia tupla isosiskoa ja ensi kertalaista tulevaa isoveljeä. Säät suosivat ja isot sisarukset saivat pihalle myös uima-altaan.

Meille tulee ihan oikeasti vauva!

Kevät on ollut monella tapaa erikoinen ja raskas, mikään ei oikein ole mennyt suunnitelmien mukaan ja huolta on herättänyt niin läheisten terveys kuin yritystoiminnan jatkuminen ja sitä kautta oman perheen taloustilanne. Eikä olla oltu näiden asioiden kanssa yksin vaan samat ajatukset on varmasti pyörineet lähes jokaisen mielessä. Mikä sitten teki meidän keväästä vielä niin erityisen? No se ettei voitu uskoa kuinka onnekkaita oltiin ja kuinka isosti se onni sitten meitä pelotti.

Pysähdyttiin vuoden vaihteessa miettimään mitä me oikeasti elämältä haluamme. Se oli iso peiliin katsomisen paikka koska käytiin keskustelua siitä olisiko Essi enää raskaana vai ei. Tiedettiin, että jos Essi haluaisi olla raskaana se tapahtuisi ennemmin kuin myöhemmin. Tiedettiin ettei meidän lapset vielä olleet tässä.

Ystävänpäivänä sitten lopullisesti päätettiin että kyllä me halutaan yrittää kolmatta lasta mahdollisimman pian. Meillä on seuraaville vuosille niin paljon suunnitelmia että vauvalle paras aika olisi nyt kuitenkin heti ja lasten ikäero tuntui myös meistä sopivalle. Kaksi vuotta oli osoittautunut ihanaksi ikäeroksi ja lapsemme olivat keskenään läheiset ja pystyvät jo leikkimään hyvin yhdessä. Kaksi vuotta tuntui kuitenkin aika rankalle, mutta kaksi ja puoli vuotta houkutteli ajatuksena. Vernan uusien töiden alettua ajateltiin että kokeillaan heti jotta Vernakin voisi parhaimmillaan olla vauvan kanssa kunnolla kotona vuoden vaihteen lomien ansiosta. Meidän perheeseen haluttiin kolmas lapsi ja kun päätös oli selkeä ei kumpikaan halunnut odottaa enää hetkeäkään. Hyvä niin sillä teimme raskaustestin hallituksen ensimmäisen koronatiedotustilaisuuden aamuna. Suomi sulkeutui, hedelmöityshoidot loppuivat eikä yrittäminen seuraavaan kiertoon olisi edes ollut mahdollista. Ja silti Essi oli raskaana ja raskaustestin viikot vain kasvoivat. Kaikki tuntui aika epätodelliselta. Lapset olivat kotona päiväkodista, yrityksen asiakkaat katosivat ja meitä olisi tänä vuonna vielä viisi. Pelotti ja samaan aikaan oltiin tosi onnellisia. Ajateltiin että me selvitään tästä koronasta helpommalla kuin moni kun meillä on näin ihana päämäärä loppu vuodessa.

Istuin eduskuntatalolla katsomassa tiedotustilaisuutta ennen etätyömääräystä ja kieltämättä mietin vain mitä tuli tehtyä, millaiseen mailmaan olimme valinneet tuoda lapsen. Ajattelin että alkio oli ollut klinikalla turvassa ja nyt se oli tämän sekaisin olevan maailman armoilla. Onneksi kuitenkin maailman paras äiti suojanaan. Siitä lähtien me kaikki neljä olemme saaneet seurata ja toivoa että tämä pieni uusi tyyppi pysyisi maailman menosta huolimatta matkassa mukana. Olemme saaneet olla kiitollisia joka hetkestä sillä hedelmöityshoitojen loputtua ja yksityisyrittäjien ahdingon alettua emme varmasti olisi edes uskaltaneet kokeilla heti perään uudelleen. Mutta tämä tyyppi, tämä onnen ja ilon oikea aikainen ajoitus on kasvanut jo 20 viikkoa. Rajoitukset on purettu, pääsen ensi viikolla mukaan taas ultraan ja asiakkaat ovat palanneet.

Nyt me voimme jo huokaista vähän, meille on ihan oikeasti tulossa vauva! Vauva! Uusi tyyppi! Ihan oikeasti tämä vuosi voi kääntyä vielä näin ihanaksi 🙂

Miksi tasa-arvoinen vanhemmuus on vaikeaa?

Tasa-arvoinen vanhemmuus on vaikeaa niin kauan kuin vanhemmuuteen suhtaudutaan eri tavalla riippuen siitä onko vanhempi synnyttänyt vai ei-synnyttänyt vanhempi. Jos vanhemmuuteen suhtauduttaisiin koko ajan samoin olisi vanhemmuus varmasti myös paljon helpompaa. Samalla murtuisi äitimyytti ja äitienkin asema varmasti helpottuisi niin töissä kuin kotona. Isät ja muut ei-synnyttäneet vanhemmat taas saisivat olla juuri sitä mitä he itse halusivat kun päättivät lasta tähän maailmaan toivoa ja yrittää: olla täysiä vanhempia. Ei vanhempia silloin kun vanhempi 1. ei ole paikalla vaan olla vanhempia aina ja kaikkialla. Moni asia on toki muuttunut viimeisen kymmenenkin vuoden aikana valtavasti ja odotamme tälläkin hetkellä uutta vanhemmuuslakia. Korona kuitenkin taas nosti esiin keskustelua vanhemmuuden tasa-arvosta ja siitä tarvitaanko toista vanhempaa esimerkiksi lapsen syntymään mukaan.

Itsellä nämä keskustelut menivät vahvasti ihon alle. Ymmärrän että rajoitusten tehtävä on rajoittaa ihmisten elämää ja sitä kautta turvata ihmishenkiä. Tällaisessa viestinnässä ottaa nopeasti kuitenkin tasa-arvotyö valonnopeudella takapakkia. Lapsen kaikkia vanhempia tarvitaan tasa-arvoisen vanhemmuuden rakentumisessa koko ajan. Vanhemmuudeen fyysisyys naisoletetuilla raskaudessa ja synnytyksessä sekä imetyksessä on oma todella tärkeä asiansa mutta sen ymmärtäminen lisää tasa-arvoista vanhemmuutta. Tämä ymmärrys tarvitaan kaikille vanhemmille jotta tasa-arvoiseen vanhemmuuteen aletaan kasvaa yhdessä heti siitä hetkestä kuin lapsi antaa ilmoittaa merkkejä tulostaan. Yksi asia mitä en voi ymmärtää on se ettei tietoa olisi kaikille näistä fyysisistä puolista. Eihän niitä voi ymmärtää jos niistä ei saa tietoa.

Meillä on ihana ja maailman paras neuvola. Kokonaisvaltaisesti neuvola tarvitsisi kuitenkin vielä kehittämistä siinä miten perhe kohdataan siellä kokonaisuutena. Verenpaine ja paino jne ovat toki tärkeitä mutta perhettä pitäisi entistä enemmän ”valmentaa” kohtaamaan vanhemmuus yhdessä. Odotusaikana jos joskus olisi tärkeää voida pohtia oman parisuhteen tilaa, jaksamista ja toiveita hoivavastuun jakautumisesta. Millainen minä haluan olla vanhempana? Millainen sinä haluat olla vanhempana? Miten jaamme vauvavuoden? Kyllä neuvolassa voisi kannustaa keskustelemaan nimenomaan hoivavastuusta sillä vain vauvan kanssa vietetty aika opettaa vauvan hoidosta. Jos muutamme käsitystämme hoivavastuusta neuvolassa autamme myös perheitä rakentamaan tasa-arvoista vanhemmuutta jossa kaikilla lapsilla on entistä läheisempi ja turvallisempi suhde vanhempiinsa. Tämä ei vie perheiltä mahdollisuutta vaikuttaa itse asiaan mutta se vaatii heitä pohtimaan miksi he toimivat sillä tavalla kuin toimivat. Miksi hoivavastuu ei jakaudu kaikille vanhemmille? Miksi minä en olisi läsnä vauvan ensimmäisessä vuodessa? Vanhemmuuskeskustelussa pitää päästä eteenpäin siitä että mikä on taloudellisesti järkevää sillä useat tutkimukset ovat osoittaneet että ns. isyysloman pitäminen on lähtökohtaisesti monesti paljon taloudellisesti järkevämpää kuin hoitovapaalle jääminen. Ja tätä varten on onneksi valmistelussa uusi vanhemmuuslaki. Odotamme vanheemmuuslaki innolla, harmi ettei se vielä ehtinyt tähän meidän kolmoseemme mutta tiedättekö mikä ehti, äitiyslaki! Kolmatta lastamme ei perheensisäisesti adoptoida vaan me olemme molemmat hänen äitejään.

Raskauden fyysisyys jättää helposti toisen vanhemman vähän tuuliajolle jos raskausoireista ja muutoksista kehossa ei yhdessä puhuta. On jännittävää huomata myös miten nopeasti raskauden fyysisyyden unohtaa vaikkei siitä ole itsellä edes kovin pitkä aika. Tämän takia juuri raskauden fyysisistä puolista pitäisi puhua mahdollisimman paljon jotta kokemus lapsen odotuksesta tulee aktiiviseksi ja jokapäiväiseksi molemmille vanhemmille. Tällöin on paljon helpompi myös psyykkisesti valmistautua vauvan syntymään.

Tärkeässä roolissa on monille sosiaalisessamediassa toimivat vertaistukiryhmät. Siksipä järkytys oli suuri kun lensin ulos vauvaryhmästä ei-synnyttävänä vanhempana. Olemme molempien lasten raskausaikoina kuuluneet isoon vauvaryhmään sekä pienempiin vauvaryhmiin joissa laskettuaika on ollut kaikilla samoihin aikoihin. Pienemmän ryhmät ovat olleet tärkeitä vertaistuen paikkoja sillä niistä on aina huomannut että ”ai tämähän on ihan yleistä, tämä kuuluu näille viikoille” ja olemme voineet keskustella vertaisryhmässä esiin nousseista asioista jotka ovat olleet ajankohtaisia myös meidän perheelle erityisesti vauvan ensi kuukausien aikana kun kysymyksiä on ollut paljon. Seuraamme yhä ryhmiä siinä määrin että niistä näkee aina jotakin vinkkejä/kysymyksiä koskien lapsen ikätasoa. Siksi järkytys oli suuri kun liityttyämme ryhmään sieltä haluttiin yhtäkkiä kaikki ei-raskaana olevat puolisot ulos. Raskauden fyysisyyden hierominen vasten kasvoja sattui ja tuntui tosi pahalle. Ryhmän tietoihin muutettiin äidin sijalle ”fyysisesti kantaa sisällään lasta” tms. sillä ”tasa-arvon” nimissä ei toinenkaan äiti saanut ryhmään jäädä josta jollakin ihme syyllä haluttiin miesoletetut pois. Ja tässä kohtaa ollaan ongelman ytimessä. Miten toinen vanhempi voi ymmärtää raskautta jos hän on kaiken tiedon ulkopuolella? Miten tasa-arvoinen vanhemmuus rakennetaan jos vanhemmuuteen suhtaudutaan niin että toinen vanhempi on aina varalla eikä häntä välttämättä tarvita. Ja itse en kyllä voinut ymmärtää miksei raskauden fyysisyydestä voi puhua näiden ihmisten puolisoiden, heidän lastensa isien läsnäollessa.

Täytyy sanoa että otin tämän todella raskaasti, korona oli evännyt mahdollisuuteni päästä neuvolaa ja ultraan eikä tiedossa ollut kauanko tilanne jatkuu ja pääsisinkö synnytyssairaalaan mukaan vauvan ensi hetkiin. Tämän lisäksi vertaistukiryhmä päätti sulkea toiset vanhemmat ulos tuen piiristä. Tuntui että jäin aivan yksin raskausajatuksen kanssa mutta ryhmässä toki kehoitettiin minua menemään ”kotiini kokemaan sitä raskautta”. Siis tämmöistä ihan oikeasti vuonna 2020. Ja sitten ihmetellään miksi vanhemmuus ei rakennu tasa-arvoisesti. Vaahtoan tästä siksi että tällaisilla asioilla on yhtälailla todella paljon merkitystä siinä missä vanhemmuuslailla joka kannustaa molempia vanhempia jäämään kotiin lapsen kanssa. Sinä joka luet tämän niin voit olla se henkilö joka muuttaa tämmöistä kulttuuria vertaistukiryhmissä jonne ihmiset lähtökohtaisesti hakeutuvat silloin kuin he ylipäänsä haluavat olla mukana ja haluavat saada tietoa. Minulla on kaksi lasta ja olen synnyttänyt joten kuva raskaudesta ja vanhemmuudesta on kuitenkin aika vahva. Tuntui ihan kamalalle vaikkapa niiden esikoisten isien puolesta joilta evättiin tämä mahdollisuus heidän sitä itse halutessaan. Tieto on valtaa ja tieto on myös tasa-arvoa. Siinä missä ei synnyttävä vanhempi huomioidaan neuvolassa tasavertaisesti hän tarvitsee myös foorumeita jossa kysellä pulloruokinnasta vaippoihin, unikouluun ja parhaisiin kantoreppuihin. Ja on totaalista saivartelua väittää että luomalla ryhmä jonne liittyy kolme ei-synnyttävää vanhempaa olisi tosiasiallista tietoa kun kaikki keskustelu käydään muualla ja ei-synnyttänyt vanhempi jälleen sivuutetaan yhdellä foorumilla, foorumilla jonne hän on vieläpä itse hakeutunut. Taas tuijotetaan vanhemmuutta jostakin ihme vinkkelistä että tieto annetaan vaan tietyllä tavalla vanhemmaksi tuleville. Me kaikki olemme se muutos joka tarvitaan vanhemmuuden tasa-arvoisuuteen. Miksi sinä halusit lapsia? Miksi puolisosi halusi lapsia? Miten te haluatte toimia yhdessä vanhempina? Tiedättekö samat asiat lapsistamme? Jos ette niin miksi ette?

Meillä toimii puhuminen ja puhuminen ja puhuminen. ”Kerrothan sitten kaiken” sanoin ensimmäiseksi Essille. Raskaus on ihana asia. Se on kovin fyysinen eikä sitä voi ymmärtää toisen vanhemman roolista ilman apua. Kun Essi kertoo niin tiedän mitä tapahtuu. Kun Essi ei kerro unohtuu arjessa helposti koko raskaus. Tämä on kuitenkin meidän raskautemme, meidän vauvamme ja jos me emme sitä yhdessä jaa ei ole ketään muutakaan jonka kanssa se jakaa. Kysynkin sinulta: jaatko raskautesi mielummin tuntemattomien kanssa kuin puolisosi kanssa? Auta puolisoasi ymmärtämään raskaus, synnytys ja lapsivuode-aika. Vertaistuki on siinä isossa roolissa joten puolusta kumppanisi oikeutta tietoon. Kannusta etsimään tietoa, kannusta olemaan aktiivinen neuvolassa. Yhdessä rakennettu vanhemmuus auttaa jaksamaan kun vauva itkee ettekä nuku. Trust me, meillä on loppu vuodesta kolme alle viisi vuotiasta, tiedän mistä puhun. Kun vanhemmuuteen suhtautuu alusta asti niin että me olemme puoliksi vanhempia säästyy myös isoilta riidoilta ja suruilta kiikkustuolissa, näin minä uskon.

Hedelmöityshoitojen Kela-korvaus miksi siitä nyt piti puhua?

Hedelmöityshoidot ovat joillekin viimeinen tai ainoa keino saada lapsia.

Hedelmöityshoitoja tehdään Suomessa julkisella ja yksityisellä. Ongelman ydin on se, että yhä useampi kärsii tahattomasta lapsettomuudesta. Suurin osa hedelmöityshoitoja tarvitsevista on heteroja. Julkisen puolen hedelmöityshoidot ovat kuitenkin aliresurssoituja. Hoitoihin on pitkät, jopa vuosien jonot. Hedelmöityshoitoja olisi tärkeä tukea niin että jonot saataisiin lyhyemmiksi ja lasta kovasti toivovat pääsisivät aloittamaan hoidot. Vuosien lapsettomuus on myös psyykkisesti todella raskasta. Tällä faktalla ei ole mitään tekemistä seksuaalisensuuntautumisen kanssa.

Yksityisellä puolella ei ole myöskään aiemmin hoidettu naispareja tai itsellisiä naisia, mutta tilanne on viime vuoden lopussa hallinto-oikeuden päätöksellä muuttunut. Nyt hoitoja saavat kaikki seksuaalisestasuuntautumisesta riippumatta. Hoitojen hinnat julkisella ovat edullisemmat ja hoidoista saavat kaikki myös kela-korvauksen. Odottelemme uutisia ensimmäisistä naispareista, jotka saavat lapsen nyt tämän uudistuksen myötä. Eli vielä rautalangasta julkisella naispareja kohdellaan kaikinpuolin samoin kuin muitakin lapsettomuushoitoja saavia.

Julkisen puolen pitkät jonot ja hoitomahdollisuuden aukeaminen vasta tänä vuonna osalle lasta toivovista on johtanut tietysti siihen että hoitoja tehdään paljon yksityisellä. Moni joutuu turvautumaan yksityiseen muutenkin, sillä julkisella hoitoja tehdään vain muutama. Mikäli raskaus ei ala on ainoa vaihtoehto hakeutua yksityiselle. Yksityisellä kela-korvauksen saavat tällä hetkellä käytännössä kaikki muut paitsi naisparit ja itselliset naiset. Kela-korvaus loppuu jossakin vaiheessa jos lasta ei hoidoista huolimatta synny.

Oletettavaa on, että Kela taipuu ja myöntää korvauksen myös yksityisen puolen naisparien ja itsellisten naisten hoitoihin, sillä nykyinen linjaus on paitsi syrjivä myös ontto. Yksityisellä puolella korvaus on kuitenkin aika marginaalinen siihen nähden että hedelmöityshoidot ovat hyvin arvokkaita. Symbolisen merkitys on kuitenkin sitäkin suurempi. Kannustetaan ihmisiä perheellistymään. Lääketieteellinen syy ei naisparien eikä itsellisten naisten kohdalla voi mitenkään erota julkisella ja yksityisellä. Julkisellakin todettu lapsettomuuden syy on se, ettei sopivia sukusoluja löydy perheestä. Julkisella niaspari tai itsellinen nainen saa tämän diagnoosin ja korvauksen. Myös yksityiselle hakeutunut heteropari saa automaattisesti diagnoosin ja hoito voidaan aloittaa. Kyse ei siis ole mistään ilmaisten hoitojen vaatimisesta kenellekään vaan lainsäädännöllisestä detaljista isomman junan jo mentyä eteenpäin julkisen puolen aloitettua hedelmöityshoidot kaikille.

Meistä kirjoitettiin lyhyen haastattelun ja blogin perusteella tänään Helsingin Sanomiin ja yksi monia kiinnostava asia jäi mainitsematta. Reciprocal IVF ei eroa IVF hoidosta mitenkään. Ei myöskään hinnaltaan. Hoito on tismalleen sama, alkio vain siirretään puolison kohtuun. Aiemmin luovutettuja munasoluja on käytetty lähinnä jos lapsia on haluttu myöhemmällä iällä ja omat munasolut eivät ole enää toimineet. Tällöin raskausmyrkytyksen riski on hieman kohonnut sillä siihen vaikuttaa jo niin paljon enemmän ikä. Raskautumiseen ei ole olemassa keinoa jossa ei olisi mitään riskiä, jokainen perussairaus jne. jo itsessään vaikuttaa raskauteen. Se ei kuitenkaan ole syy olla haluamatta lapsia. Reciprocal IVF:ssä munasolun lahjoittaja äiti ja synnyttävä äiti näissä meidän tietämissä tapauksissa ovat olleet lähtökohtaisesti saman ikäisiä ja perusterveitä jolloin riskit ovat aivan samat kuin missä tahansa raskaudessa. Näin meille on myös koko ajan kertonut suuresti arvostamamme klinikka, jolla olemme käyneet. Meille tämä jaettu äitiys lähti nimenomaan niistä pareista jotka halusivat näin saada rakkauslapsia, yhdessä.

Ja ei, lapsemme eivät tee enempää tai vähempää kotitöitä, vitsailemme vain että ennen kuin viikkoraha lähtee pyörimään on heillä tavallista pidempi matka kirittävänä 🙂 Hoidot ovat olleet meidän valintamme ei heidän ja hemmottelemme heitä todellisuudessa aika paljon <3<3<3

Erilaisia tapoja perheellistyä

Meidän perheen motto on että jokaisen perhe on paras sellaisena kuin on. Laitetaan kaikki yksi käsi yhteen ja lauletaan että meidän perhe on paras ja tärkein, meille. Kyllä voitte kuulla tässä pieniä kaikuja toisen äidin joukkueurheilu harrastuksesta lapsuudesta, mutta meille on tärkeää rakentaa positiivista perhekuvaa lapsille eräänlaisena meidän omana joukkueena. Tietenkään oma perhe ei valitettavasti ole kaikille lapsille se paras paikka maailmassa. Meidän lapset ovat kuitenkin vielä niin pieniä että asiaa on vasta sivuttu hyvin lapsentasoisesti ja näiden pohdintojen aika on myöhemmin. Yleensä jutellaan siitä kuinka sillä ja sillä lapsella on sellainen ja sellainen perhe. Meidänkin lähipiiriin kuuluu niin monenlaisia perheitä joten on todella tärkeää että lapset ja itseasiassa kaikki tässä yhteiskunnassa oppivat tämän yksinkertaisen ja ihanan asian. Perheitä on erilaisia.

Tällä viikolla saimme kaikkien ikävien korona uutisten lisäksi lukea myös hyviä ja ihania uutisia. Ensimmäiset adoptiot on Suomessa vahvistettu samaa sukupuolta olevien perheisiin. Tämä on aivan ihana uutinen! Onnea perheille, olette niin ihanassa oman jenginne alkuvaiheessa. Tämä kaikki on osa sitä kokonaisuutta miksi haluttiin ylipäänsä kertoa ja tuoda reciprocal ivf hoitomuotoa enemmän esiin. Sateenkaariperheillä on useita erilaisia mahdollisuuksia perheellistyä ja nämä kaksi ovat myös niitä. Silloin kuin me haaveilimme perheellistymisestä ei adoptio ollut vielä vaihtoehto. Samalla tavalla reciprocal ivf ei ollut vielä vaihtoehto sillä tietoa piti hakea Instagramista ja ulkomailta ja asiaa esitellä suomalaisille klinikoille. Nyt ne ovat molemmat oikeaita ja aitoja vaihtoehtoja! Haluan että jokainen perheellistymistä toivova voi löytää oman mahdollisuutensa perheellistyä. Perheellistymisen eteen ei pitäisi olla esteitä. Siksi esimerkiksi naisparien ja itsellisten naisten hoitaminen julkisella puolella on tärkeää. Jos ja kun Suomeen toivotaan lisää lapsia on syytä purkaa perheellistymisen esteitä (niistä joskus vielä lisää).

En ole sateenkaariperheellistymismuotojen paras asiantuntija, lisää tietoa kannattaa hakea Sateenkaariperheiden nettisivuilta mutta omissa vauvakuumeissamme kävimme Sateenkaariperheiden perhevalmennuksen ja Alkutaipale nimisissä vertaistukitapaamisissa. Vedimme myös tapaamisia kun esikoisemme oli pieni. Iso peukku näille! Ihanaa että tällaista vertaistoimintaa on!

Perheen voi perustaa yksin tai yhdessä klinikalla esimerkiksi inseminaatiohoidolla tai ivf-hoidolla. Perheen voi perustaa ns. ”koti-inssillä” eli tutun lahjoittajan avustuksella ja ei tässä ei tarkoiteta sukupuoliyhteyttä vaan samalla tavalla sukusolujen saattamista toistensa luokse ilman sukupuoliyhteyttä. Perhe voi olla ydinperhe: kaksi äitiä, kaksi isää tai äiti ja isä. Myös äidin ja isän perhe voi olla sateenkaariperhe, esim. sukupuoleltaan moninaisten vanhempien, transvanhempien tai itsensä seksuaalivähemmistöön määrittelevien vanhempien perheet joiden parisuhde kuitenkin muodostuu naisesta ja miehestä ja sitten tietysti myös ajankohtainen kumppanuusvanhempien muodostama perhe eli esimerkiksi kahden ystävän perustama perhe ilman romanttista parisuhdetta. Perhe voi olla myös apilaperhe niin että vanhempia on useampia. Yleisesti ottaen sateenkaariperhe on perhe joka haluaa määritellä itsensä sateenkaariperheeksi. Yhteistä sateenkaariperheille on ainakin se, että jokainen sateenkaariperheellistyvä pohtii erilaisia vaihtoehtoja perheellistyä ja että lapsia usein halutaan hyvin suunnitelmallisesti. Monien tutkimusten mukaanhan sateenkaariperheet ovatkin valmiita paljon juuri tämän takia panostamaan lapsiinsa myös myöhemmin lasten kasvaessa.

Mikään perheen perustamisen tapa ei ole toistaan parempi. Perheessä on tai pitäisi olla kyse rakkaudesta, halusta elää ja kasvaa yhdessä. Meille perhe on rakkaus. Meidän tapa perustaa perhe oli vain meille juuri oikea. Meidän tapamme on vain uusi tapa joka mahdollistaa tietynlaisen naisparin ydinperheen. Se että ajattelemme että reciprocal ivfn avulla ei olisi sosiaalista vanhemmuutta vain biologinen ja geneettinen vanhemmuus ei tarkoita että sosiaalinen vanhemmuus olisi millään tasolla vähemmän arvokasta. Kaikki vanhemmat jotka ovat läsnä lapsilleen ovat myös sosiaalisia vanhempia. Sosiaalinen vanhemmuus on koko vanhemmuuden ydin. Vanhemmuus on valinta. Miten sinä olet osa lapsesi elämää, miten sinä tuet, rakastat ja kunnioitat häntä. Tiedän tämän itse myös todella hyvin, sillä vanhempani eivät ole olleet kanssamme tekemisissä koko parisuhteemme aikana juuri parisuhteemme takia. Vanhemmuudessa oleellisin ydin on siinä, että on lapsi saanut alkunsa miten ja missä vain on hän aina oma ihmisensä ja sinä vanhempana olet loppujen lopuksi vierellä kulkija ja opastaja. Vierellä kulkeminen on kuitenkin ihanaa, joten jos vauvakuume iskee niin äkkiä sinne Sateenkaariperheiden nettisivuille ja asiaa pohtimaan.

Sateenkaariperheiden sivuilta löytyy myös hyviä ajatuksia siihen mitä kaikkea on hyvä jo ennen vanhemmuutta pohtia. Ehkä se on hyvä vinkki ihan jokaiselle seksuaalisestasuuntautumisesta riippumatta. Aika moni sateenkaariperhe on pohtinut jo ennen lapsen odotusta aika isoja asioita. Niitä on hyvä ihan kaikkien pohtia. Niin epäromanttiselle ja kauhealle kuin se kuulostaakin niin me pohdittiin vaihtoehdot myös esimerkiksi eron varalle jo ennen kuin ensimmäinen lapsi oli saanut alkunsa. Mutta on kuitenkin päätetty ettei vaan erota joten thäts it. No on meillä ihan paperikin tehtynä aiheesta. Ja ei se ei mene todellakaan niin että biologia määrittäisi siinäkään kohtaa vanhemmuutta. Meidän tapauksessa ei edes osattaisi sanoa mikä biologia/genetiikka olisi se joka edes asiaa teoriassa voisi määrittää. Jos ja kun teitä nyt kuitenkin kiinnostaa aihe mikä itsestä tuntuu äärimmäisen kaukaiselle niin meidän lapset eivät ainakaan meidän tahdosta asuisi eri osoitteissa vaan aina lapset yhdessä sisaruksia kuin ovat. On myös tehty sopimus että ennen kuin ”vauva” on 2-vuotta ei voi edes erota, koska vauvavuosina on päät muutenkin unenpöppörössä koko ajan ja meidän parisuhde nyt on kuitenkin turvallinen paikka ja on tärkeää että kummallakin vanhemmalla on mahdollisuus tasa-arvoisesti muodostaa hyvä yhteys lapsiin. No nämä on tietysti vain näitä mietintöjä ja tämä meidän ”vauva” täyttääkin jo kohta kaksi (ääk minne aika on mennyt).

Ja sitten takaisin reciprocal ivf hoitoon. Miksi sitten tehdä reciprocal ivf? Me ajateltiin että saadaksemme lapsia tarvitsemme kuitenkin apua jokatapauksessa. Hoitoihin menisimme siis anyway. Reciprocal ivf ei sinänsä siis vähentänyt eikä lisännyt tätä tarvetta vaan mahdollisti hoitojen lisäksi jotakin ihanaa. Reciprocal ifv toi meille mahdolliseksi tulla biologiseksi ja geneettiseksi äidiksi yhtä aikaa emmekä tienneet mitään läheisempää ja ihanampaa tapaa meille tulla vanhemmiksi. Rakastamme toisiamme ja haluamme juuri toistemme kanssa lapsia. Joka ilta kuiskaan pojalleni ”On suuri etuoikeus saada olla äitisi”. Miten monen sattumuksen summana saan olla juuri hänen äitinsä. Miten monen sattuman kautta sain kantaa häntä tähän maailmaan yhdeksän täyttä kuukautta. Loppujen lopuksi jokainen lapsi tässä maailmassa on niin monien sattumusten summa, että ihan jokainen heistä on suuri etuoikeus niille jotka saavat heitä rakastaa.

Pakastetut alkiot ja vauvat

Reciprocal IVF hoidoissa tarkoituksena on tuottaa ensin sopivan kokoisia munasoluja ja kerätä ne punktiolla talteen. Tämän jälkeen munasolut hedelmöitetään lahjoittajan siittiöillä ja hedelmöittyneitä alkioita viljellään muutamia päiviä ennen siirtoa puolison kohtuun. Koska alkio ei tule kohtuun kahden tai kolmen päivän ikäisenä vaan noin viiden päivän kuluttua ovulaatiosta (tätä ennen se on munasarjoissa) niin alkio on tehokkainta siirtää kohtuun balstokystivaiheessa. Yleensä noin viiden päivän ikäisenä alkio on saavuttanut blastokystivaiheen ja on valmis kiinnittymään kohdun limakalvoon. Näin ollen pitkällä viljelyllä päästään lähemmäksi alkion luontaista aikataulua.

Pitkän viljelyn avulla on myös mahdollista nähdä erot alkioiden välillä ja sitten on mahdollista valita parhaat alkiot siirtoon sekä pakastettaviksi.  Keskimäärin 40% hedelmöittyneistä munasoluista kehittyy blastokystivaiheeseen. Tällöin myös suljetaan pois 60% jotka eivät olisi johtaneet raskauden jatkumiseen ainakaan toivottuun päämäärään asti eli vauvaaaan!

Blastokystissä soluja on jo noin sata. Ulkosolut ovat litteitä, tiukasti toisiinsa kiinnittyneitä soluja, jotka ympäröivät blastokystin nesteen täyttämää onteloa. Alkio kiinnittyy kohtuun ulkosolujen avulla (näistä muodostuu sitten istukka). Tämän jälkeen muutos on nopeaa. Blastokystin siirtopäivä on noin. raskausviikko 2+5, sillä raskausviikot lasketaan edellisten kuukautisten mukaan. Kuudennella raskausviikkoolla alkion aivot kehittyvät ja sydän alkaa lyödä eli raskaus voidaan todeta esimerkiksi varhaisultrassa. Yhdennellätoista raskausviikolla kaikki rakenteet ovat muodostuneet valmiiksi, joten aletaan puhua alkion sijaan sikiöstä. Vauva gets real!

Meillä jäi IVF kierroksista blastokystejä pakkaseen 11+10 + 3 (jotka on jo käytetty) mikä on ymmärtääksemme aika hurja määrä. Osoittauduimme molemmat tavallista hedelmällisemmiksi ja alkiot hyviksi. Tämä herättää tietysti jatkuvaa puntaroimista sen suhteen mitä alkiolle teemme. Hoitoihin mennessä emme todellakaan voineet tietää kuinka monta alkiota hoitojen jälkeen meillä olisi, tavallisempi saalis taitaa olla 1-6 kuin yli kymmenen. Näiden lisäksi olemme jo käyttäneet tosiaan 3 alkiota edellisiin raskauksiin ja niiden yrittämiseen. Eli what to do?

Olemme myös koko ajan halunneet ison perheen. Reciprocal IVF:ssä alkiota ei voi myöskään lahjoittaa eteenpäin. Ja ajatuksen tasolla jotenkin koemme suurta omistajuutta juuri näihin alkioihin, nehän on meidän rakkausmixejä. Omia munasolujani voisin hyvin luovuttaa sillä tiedän hyvin ettei vanhemmuus ole pelkkää biologiaa vaan ihan jotakin muuta ja että lapsen kantaminen tähän maailmaan tekee siitä kyllä ihan 100% oman, mutta jotenkin olen ihan tyytyväinen että nämä ovat meidän ja vain meidän rakkauspakkauksia mutta tsiisush miksi niitä siunaantui niin paljon ja mitä me niillä oikein teemme. Vauvoja lisää?

Luonnollisesti alkioiden säilytys klinikalla ei ole mitenkään ilmaista vaan maksamme molempien kertojen alkioista vuosittaista säilytysmaksua. SOS. Jenkeissä on joku koulukunta jonka mukaan kaikki alkiot pitäisi saada istuttaa kohtuun elämän nimissä SUPER SOS, mutta hallelujah siihen mekään ei olla valmiita vaikka vielä lapsia lisää halutaankin.

Pakkasessa lapsettomuusklinikalla on alkioita ja kello tikittää 🙂 Eikö niitä ole velvollisuus käyttää kun niitä siunaantui niin paljon, tuntuisi kauhealle hylätä näin ihana mahdollisuus 😉

Hellät hoitomuodot hedelmällisyyteen

Ollaan ehditty hyvin perehtymään hedelmöityshoitojen eri muotoihin kaikista kevyimmistä käytännössä kaikista järeimpiin. Ajattelin että myös näistä kevyemmistä voisi olla useammalle hyötyä joten avataan niitä vähän.

Raskautumisen tukena on meillä ollut käytössä poppaskonstien ja uskomusten, uhkailun ja kiristyksen ja lahjonnan lisäksi muutamia lääkkeitä, jotka ovat tehneet raskautumisesta todennäköisempää. Näiden lisäksi on rutkasti muita apuja raskautumiseen. Ainakin Dextran Lapsettomuusklinikan mukaan uusia lääkkeitä ja hoitomuotoja on kehitetty viime vuosina valtavasti, joten mikäli tuntuu että jonkinlainen kevyempi apu on tarpeen kannattaa ehdottomasti ottaa yhteyttä lääkäriin. Itse olen ainakin niin kovin malttamaton että avun hakeminen tällaiseen valtavaan asiaan nopeammin kuin myöhemmin tuntuu tärkeälle lopputuloksen kannalta sillä odottamisen odottaminen vasta vaikeaa onkin.

Meidänkin hoidot olisi varmasti ollut ihan mahdollista tai siis olisi ollut mahdollista toteuttaa ilman näitä mutta kun vauvahaaveeseen laittaa jo kaiken kiinni niin kyllä me sitten on haluttu yrittää mennä niin varman päälle kuin vain mahdollista. Tarrasukista ja onnenhippusista kun ei voi itse päättää mutta näistä voi. Esimerkiksi näiden lääkkeiden kokonaiskustannus on alle 100€ kun sen suhteuttaa kalliimpien hedelmöityshoitojen hintoihin niin yes we want those!

Ovitrelle

Ovitrelle mahdollistaa ovulaation tiettynä ajankohtana ilman arvailuja. On myös tikutettu ovulaatiota mutta pistämällä Ovitrellea saadaan ovulaatiolle varma ajankohta. Ovitrelle pistetään samanlaisella kynällä jota käytettiin myös ennen punktiota munasolujen kasvattamiseen. Ovitrelle on siten monille hedelmöityshoidoissa tuttu lääke. Ovitrelle voi tulla tarpeeseen jos ovulaatiosta ei oikein saada selvää tai jos ovulaatio osuu vaikka hedelmöityshoidoissa (inseminaatio tai ivf) viikonlopulle.

Ovitrelleä käytetään yhdessä muiden lääkevalmisteiden kanssa:

  • Avusteisia lisääntymismenetelmiä (jotka auttavat tulemaan raskaaksi), kuten koeputkihedelmöitystä, käytettäessä naisille auttamaan useiden munarakkuloiden (joista kukin sisältää munasolun) kehittymisessä ja kypsymisessä. Muita lääkevalmisteita annetaan ensin, jotta useita munarakkuloita saadaan kasvamaan.
  • Auttamaan munasolun vapautumista munasarjasta (ovulaation aikaansaaminen) naisilla, jotka eivät tuota munasoluja (anovulaatio) tai tuottavat liian vähän munasoluja (oligo-ovulaatio). Muita lääkevalmisteita annetaan ensin, jotta munarakkulat kehittyvät ja kypsyvät.

Keltarauhashormooni/Progesteroni

Keltarauhashormooni on naisen tuottama sukuhormooni. Se saa raskauden alkamaan normaalisti ja sitä tarvitaan raskauden ylläpitämiseen. Keltarauhashormoonilla (meillä Progesteroni) tuetaan raskautumista ja varmistetaan keltarauhashormoonin oikea määrä kehossa. Tämä on ehkä helpoin ja pienin apu millä voi olla tosi iso merkitys 🙂

Gonapeptyl

Gonapeptyl on lääke joka pistetään esimerkiksi alkion siirron jälkeen. Se on injektioneste, joka on pakattu kertakäyttöiseen ruiskuun. Ruisku on tarkoitettu vain yhtä käyttökertaa varten. Lääke annetaan pistoksena alavatsan ihon alle.

Lääke sisältää triptoreliinia, joka on luonnollisen gonadotropiineja vapauttavan hormonin eli GnRH:n synteettinen analogi. GnRH säätelee gonadotropiinien (sukupuolihormonien eli luteinisoivan hormonin [LH] ja munarakkulaa stimuloivan hormonin [FSH]) eritystä. Lääke tukee alkion kiinnittymistä.

Sitten on tarvittu paljon toiveita, suukkoja ja onnenpotkuja! Eli lääkäri auttaa tässäkin asiassa ja ei tarvitse oikeesti märehtiä avun hakemista niin kauan kun musta ihmiset tekevät ❤

Mikä sitten mättää hellissä hoitomuodoissa? Lähinnä julkisenpuolen pitkät jonot etenkin pääkaupunkiseudulla. On ihanaa ja upeaa että naispareja ja itsellisiä naisia hoidetaan nyt myös julkisella mutta hoitoihin ja niiden toteuttamiseen tarvitaan myös lisää resursseja. On tehotonta että kaikki hedelmöityshoitoja tarvitsevat ohjataan samaan jonoon kun kevyet hoidot voisivat auttaa monia. On myös tyrmistyttävää että hoitojen avautuminen kaikille ei kuitenkaan ole muuttanut kela-korvausten saamista yksityisellä jossa naisparit ja itselliset naiset eivät saa hoidoista kela-korvauksia.

Sateenkaariperheiden näkyminen yhteiskunnassa lisää sateenkaariperheitä

Ajattelin tehdä ihan vaan postauksen siitä millaista on olla sateenkaariperheellinen. Hyvä lähtökohta tähän postaukseen on se, että itse sen jatkuvasti unohtaa. Siis itselle kun toinen on puoliso ja perhe on perhe. Yllätyys: kukaan tuskin miettii omaa vähemmistöasemaansa jatkuvasti koska se ei nyt ole monenkaan asian kannalta relevanttia vaikka monen onkin. Tai en tiedä joku konservatiivinen homofoobikko miettii varmasti paljon enemmän vähemmistöön kuulumista kun minä itse. Tosin tässä on havaittavissa pientä kolmenkympin muutosta.

Välillä ja nykyään yhä useammin tulee fiilis että sitä haluaisi jotenkin itselleenkin painottaa. Heteronormatiivisuus on niin syvälle rakennettua tässä yhteiskunnassa ja meissä molemmissa, että mitä vanhemmaksi ja vahvemmaksi itse tullaan ja kasvetaan sitä enemmän halutaan itseämme omasta identiteetistä muistuttaa. Toisinaan ollaan puhuttu ettei meillä oikein ollut edes aikaa oman sateenkaari-identiteetin rakentamiselle. Löydettiin toisemme aika nuorina ja ollaan molemmat perus kilttejä suorittajia niin asiat aikalailla vain asettuivat hyvinkin perinteisiin uomiin. Osittain identiteetti jäi varmasti rakentumatta homofobian vuoksi. En tätä nyt avaa sen enempää kuin muistuttamalla että ilmiö on voimakas ja todella raastava niitä kohtaan joihin se osuu. Homofobia on, olen hyvin puolueellinen näin sanomaan, mutta yksi julmin henkisen väkivallan muoto jossa ihmisen läheisimmät ihmiset hyökkäävät ihmistä ja yhtä tämän ominaisuutta vastaan. Tottakai homofobiaa on samalla tavalla kuin rasismia hyvin absurdilla ja selittämättömällä vihapuhe ja viharikos tasolla tuntemattomia ihmisiä kohtaan mutta homofobiassa on puoli joka iskee niin syvälle ja niin pahasti etten itse ainakaan keksi oikeen mitään pahempaa. Ihmiset joka päivä tekevät valinnan vihata omaa lastaan. Tai anteeksi rakastaa lastaan mutta vihata syntiä. No avasin nyt aika paljon mutta näistä asioista on tärkeä puhua. Henkinen väkivalta joka tulee läheisimmiltä ihmisiltä on omiaa rapauttamaan ihmisen perusturvallisuudentunnetta. Oikeastaan se on oivallinen pohja rapauttaa vähän kaiken ellei ihminen ole tarpeeksi vahva. Uskon myös että homofobia määrittää paljon ihmisten identiteetin rakentamista. Osalle se varmasti tuo juuri rohkeuden näkyä ja kuulua yhteiskunnassa ja osa kääntyy sisäänpäin yrittäen vain sujahtaa yhteiskuntaan niin ettei kenelläkään olisi asiasta mitään sanottavaa. Me kiltteinä suorittajina sujahdimme jälkimmäiseen ja vasta kun omat voimavarat ovat kasvaneet homofobian ylitse tuntuu että on tarpeeksi vahva tuomaan esiin omaa ääntään vähemmistönä. Ja sen oman äänen tuominen on kaiken aa ja oo silloin kun halutaan voimaannuttaa ja normalisoida ihmisten kokemuksia ja identiteettiä. Onneksi esimerkkejä on nykyään niin paljon onnellisesta ja avoimesta sateenkaarevasta elämästä sen eri muodoissa! Siksi oikeastaan perustettiin myös tämä blogi. Voidaan samalla vahvistaa omaa sateenkaariperhe-identiteettiä ja tuoda esiin elämän monimuotoisuutta. Myös näin voi perustaa perheen, myös näin voi elää tämän näköistä perhe-elämää. Go and start your own! Ja siis tämä on ihanaa! Eikä sillä väliä millainen sun perhe on mutta kato eri vaihtoehtoja on.

Olemme kasvaneet aikana jona ensimmäiset homot ilmestyivät lähes jokaiseen tv-sarjaan. Tämä tapahtui vähitellen meidän ollessa murrosikäisiä. Yksi kerrallaan, yksi yleensä hyvin stereotyyppinen hahmo kerrallaan nämä sarjat avasivat meille maailmaa jossa oli edes homoja. Siis ihan tosi. Ei esikuvia ollut todellakaan niin kuin on nyt, vain muutama siellä täällä. Ei voida pitää kovin todellisena omaa arkea koskettavana esimerkkinä että tiesin Tove Janssonin tai Pirkko Saision, kaikki kunnioitus heille mutta ei se tuonut asiaa mitenkään omaan mieleen että miltä oma sateenkaariperhe voisi mahdollisesti näyttää.

Tavallaan ymmärrän konservatiivien surkuttelua tästä “homosaatiosta” että pitääkö sitä nyt kaikkialle tulla huutelemaan koska meidänkin nuoruudessa asia oli vielä tosi erilailla. Mutta siis kyllä, juuri sitä pitää oikeen huudella ja hieroa tähän yhteiskuntaan niin kauan ennen kuin kenenkään ei tarvitse kohdata homo- tai transfobiaa tai muuta uhkaa oman identiteettinsä vuoksi ja niin kauan että jokaisella nuorella on fiilis että heidät hyväksytään juuri sellaisina ja että heillä on mahdollisuus tehdä tässä maailmassa ja yhteiskunnassa sellaisia asioita jotka on heille tärkeitä. Yksi asia näistä on perhe. Vaikka 90-luvulla homoja alkoi näkyä oli sateenkaariperheet vielä suuri mysteeri. Mitä enemmän sateenkaariperheet näkyvät sitä enemmän identiteeteillä on mahdollisuus kasvaa ja muokkautua sillä me ihmiset ja perheet olemme erilaisia ja muokkaudumme tämän elämän mukana. Minäkin joka kieltäydyin aina kaikesta julkisuudesta, hyvä etten piiloon mennyt bussipysäkillä jos olisi pitänyt alkaa perheestään puhumaan niin olen viimein siinä pisteessä että haluan vahvasti tuoda esille miten voi sateenkaariperheellistyä ja miltä se perhe-elämä voi näyttää ja taas yllätys: tosi tavalliselta ja arkiselta ja koko sateenkaariperheellisyyden unohtaisi itse, ellei olisi ihania vertaisryhmiä ja tapahtumia ja ellei yhteiskunta tökeryydellään siitä yhä aika-ajoin muistuttaisi. Nämä tökeryydet vähenevät yksi päätös kerrallaan kuten että äitiyden voi tunnustaa klinikka hoidoilla saaneille lapsille ihan samalla tavalla kuin isyydenkin ilman adoptiota ja lomake kerrallaan ilmestyy kohta vanhemmat ilman turhaa sukupuolittamista. Ja muistutan yhä edelleen, Suomessa syntyy jatkuvasti enemmän lapsia sateenkaariperheisiin. Tökeryydet alas, vertaistuki ylös sillä sitä tarvitaan varsinkin kun vähemmistöryhmään kuulumiseen kuuluu kuitenkin ne muutamat jutut mitä ei voi etuoikeutetussa asemassa ymmärtää. Stay tuned 😉

Hoitopäiväkirja

Hoitopäiväkirja 2015 reciprocal IVF

Ensikäynti, suunnittelu

Aloitimme hedelmöityshoidot Dextran Lapsettomuusklinikalla.

Ensikäynnillä keskustelimme lääkärin kanssa hoitosuunnitelmasta. Kävimme läpi aiemmin tekemämme aiesopimuksen. Verna luovuttaa munasolun ja Essi on raskaana.

Suunnitelmaan suhtaudutaan koko ajan erittäin myönteisesti vaikka emme tiedä että Suomessa olisi vielä vastaavia hoitoja tehty ilman lääketieteellistä syytä eli puhtaasti naisparin omasta halusta olla molempien osallisena lapsen alkuun saamisessa.

Toinen käynti, psykologi

Saimme ajan yhdessä psykologille, jonka kanssa kävimme läpi perheellistymishaaveitamme. Olimme kuitenkin osallistuneet jo puolen vuoden pituiselle perhevalmennukselle ja käyneet puhumassa jo asiasta aiemmin, joten käynti oli lähinnä muodollisuus ja psykologi toivotti meille paljon onnea ja sanoi, että on ihanaa miten koemme täydentävämme toisiamme.

Psykologikäynti oli oikein kiva kokemus, ei ollenkaan kuulusteleva niin kuin aluksi olimme pelänneet. Käynti kuului pakollisena osana lahjasoluhoitoon ja sen tarkoituksena on keskustella lahjasolujen merkityksestä lapselle ja vanhemmalle.

Kolmas käynti, ensimmäinen ultra Verna ja Essi

Lääkärimme tutki molempien munasarjat ja saimme tarvittavat reseptit ja ohjeet hedelmöityshoitojen aloitukseen. Lääkitys alkoi Essin X –kuurilla, jonka avulla Essin kierto saatiin yhteen Vernan kierron kanssa. Päätimme odottaa kesän yli hoitojen aloitusta. Ensimmäisellä IVF hoitokerralla kierrot yhdistettiin toisiinsa eli suomeksi menkat siirrettiin olemaan samaan aikaan.

Neljäs käynti, verikokeet

Pakolliset verikokeet ja pissanäytteet. Ei muuta.

Viides käynti, toinen ultra Verna ja Essi

Essin oma toiminta munasarjoissa oli lääkkeillä pysähtynyt ja kohtu oli valmis alkion siirrolle. Vernalle määrättiin lääke aloittamaan munarakkuloiden stimulointi ennen pistoksia.

Kuudes käynti, kolmas ultra Verna

Ultralla katsottiin miten ensimmäinen lääke oli alkanut kasvattaa munarakkuloita, rakkuloita oli vasta muutama 8mm.

Munarakkuloiden kasvatus ja keräys

Syyskuu 2015, Puregonin piikitys alkaa aamuin illoin.

Seitsemäs käynti, neljäs ultra Verna

Toisessa munasarjassa 12 munarakkulaa kasvamassa ja toisessa 5. Hoitoa jatketaan ja jarrupiikkien ottaminen aloitetaan.

Syyskuu 2015, Jarrupiikin Orgalutran aloitus.

Kahdeksas käynti, viides ultra Verna 

Munarakkulat ovat kasvaneet ja keräys suoritetaan kipulääkityksen avulla pitkällä keräyspiikillä. Munasolut hedelmöitetään ja 12 alkiota alkaa kehittyä normaalisti ja selviää 5 päivän ikäisiksi blastokystivaiheeseen.

Yhdeksäs käynti, alkion siirto

Viiden päivän ikäinen blastokysti siirretään kohtuun.

Kirje lapsille

Rakas lapseni, olet syntynyt meidän, äitisi ja minun rakkaudesta. Toivon, että se kantaa sinua läpi koko elämäsi. Vaikeina hetkinä tiedä, että me olemme sinun koko sydämestämme ja olimme jo ennen kuin sinua oli edes olemassa.

Synnyt meidän palavasta halustamme tutustua sinuun ja kasvaa samalla, kuin sinä kasvat. Halustamme jakaa maailman kanssasi ja toivottavasti tehdä maailmasta sinulle ja sinun avullasi vähän paremman paikan meille kaikille. Olet suunniteltu, rakastettu, odotettu. Olet aivan ainutlaatuinen. Meidän elämämme suuri ihme.

Meillä on paljon rakkautta, rakkautta, joka sinua odottaa täällä jo nyt. Rakastan äitiäsi niin kovin valtavasti ja haluan saattaa sinut tähän maailmaan juuri hänen kanssaan. Tiedän että saat parhaat edellytykset elämääsi hänen lapsenaan. Sinä olet olemassa, koska me rakastamme toisiamme.

Tämä on sinun perheesi, perhe jossa on kaksi äitiä, rutkasti rakkautta ja yhteistä puuhastelua. Olen aina kiitollinen siitä lahjasta, jonka olemme äitisi kanssa sinussa saaneet. Lahjoittaja, jolta saimme puolet sukusoluistasi halusi, että me voisimme olla perhe. Hänen täytyy olla ripauksen tavallista upeampi ihminen ja me olemme hänen hyviä haltioitaan sillä kiitämme aina tuosta lahjasta. Alkusi ei ole salaisuus vaan ihme, josta me kaikki voimme olla onnellisia.

En jaksa odottaa, että tulisit jo.

Äiti