Meille tulee ihan oikeasti vauva!

Kevät on ollut monella tapaa erikoinen ja raskas, mikään ei oikein ole mennyt suunnitelmien mukaan ja huolta on herättänyt niin läheisten terveys kuin yritystoiminnan jatkuminen ja sitä kautta oman perheen taloustilanne. Eikä olla oltu näiden asioiden kanssa yksin vaan samat ajatukset on varmasti pyörineet lähes jokaisen mielessä. Mikä sitten teki meidän keväästä vielä niin erityisen? No se ettei voitu uskoa kuinka onnekkaita oltiin ja kuinka isosti se onni sitten meitä pelotti.

Pysähdyttiin vuoden vaihteessa miettimään mitä me oikeasti elämältä haluamme. Se oli iso peiliin katsomisen paikka koska käytiin keskustelua siitä olisiko Essi enää raskaana vai ei. Tiedettiin, että jos Essi haluaisi olla raskaana se tapahtuisi ennemmin kuin myöhemmin. Tiedettiin ettei meidän lapset vielä olleet tässä.

Ystävänpäivänä sitten lopullisesti päätettiin että kyllä me halutaan yrittää kolmatta lasta mahdollisimman pian. Meillä on seuraaville vuosille niin paljon suunnitelmia että vauvalle paras aika olisi nyt kuitenkin heti ja lasten ikäero tuntui myös meistä sopivalle. Kaksi vuotta oli osoittautunut ihanaksi ikäeroksi ja lapsemme olivat keskenään läheiset ja pystyvät jo leikkimään hyvin yhdessä. Kaksi vuotta tuntui kuitenkin aika rankalle, mutta kaksi ja puoli vuotta houkutteli ajatuksena. Vernan uusien töiden alettua ajateltiin että kokeillaan heti jotta Vernakin voisi parhaimmillaan olla vauvan kanssa kunnolla kotona vuoden vaihteen lomien ansiosta. Meidän perheeseen haluttiin kolmas lapsi ja kun päätös oli selkeä ei kumpikaan halunnut odottaa enää hetkeäkään. Hyvä niin sillä teimme raskaustestin hallituksen ensimmäisen koronatiedotustilaisuuden aamuna. Suomi sulkeutui, hedelmöityshoidot loppuivat eikä yrittäminen seuraavaan kiertoon olisi edes ollut mahdollista. Ja silti Essi oli raskaana ja raskaustestin viikot vain kasvoivat. Kaikki tuntui aika epätodelliselta. Lapset olivat kotona päiväkodista, yrityksen asiakkaat katosivat ja meitä olisi tänä vuonna vielä viisi. Pelotti ja samaan aikaan oltiin tosi onnellisia. Ajateltiin että me selvitään tästä koronasta helpommalla kuin moni kun meillä on näin ihana päämäärä loppu vuodessa.

Istuin eduskuntatalolla katsomassa tiedotustilaisuutta ennen etätyömääräystä ja kieltämättä mietin vain mitä tuli tehtyä, millaiseen mailmaan olimme valinneet tuoda lapsen. Ajattelin että alkio oli ollut klinikalla turvassa ja nyt se oli tämän sekaisin olevan maailman armoilla. Onneksi kuitenkin maailman paras äiti suojanaan. Siitä lähtien me kaikki neljä olemme saaneet seurata ja toivoa että tämä pieni uusi tyyppi pysyisi maailman menosta huolimatta matkassa mukana. Olemme saaneet olla kiitollisia joka hetkestä sillä hedelmöityshoitojen loputtua ja yksityisyrittäjien ahdingon alettua emme varmasti olisi edes uskaltaneet kokeilla heti perään uudelleen. Mutta tämä tyyppi, tämä onnen ja ilon oikea aikainen ajoitus on kasvanut jo 20 viikkoa. Rajoitukset on purettu, pääsen ensi viikolla mukaan taas ultraan ja asiakkaat ovat palanneet.

Nyt me voimme jo huokaista vähän, meille on ihan oikeasti tulossa vauva! Vauva! Uusi tyyppi! Ihan oikeasti tämä vuosi voi kääntyä vielä näin ihanaksi 🙂

Julkaissut munpullasunuuni

Meidän sateenkaariperheen reciprocal ivf matka ja elämää.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.

%d bloggaajaa tykkää tästä: